Suomessa on yksi Euroopan kattavimmista lomaoikeusjärjestelmistä. HR-tiimeille, jotka hallinnoivat suomalaisia työntekijöitä, näiden sääntöjen ymmärtäminen ei ole vain säädöstenmukaisuutta – kyse on työpaikkojen luomisesta, joissa ihmiset voivat tasapainottaa ammatilliset vastuut henkilökohtaisen hyvinvoinnin kanssa.
Tämä opas kattaa kaiken, mitä HR-ammattilaisten tulee tietää lomahallinnasta Suomessa: lakisääteiset oikeudet, laskentamenetelmät ja käytännön strategiat toiminnan sujuvuuden varmistamiseksi tiimin jäsenten ollessa poissa.
Suomen lomalainsäädännön yleiskatsaus
Suomen lomaoikeuksia sääntelee ensisijaisesti vuosilomalaki ja työsopimuslaki. Nämä lait asettavat vähimmäisstandardit, jotka työnantajien on täytettävä, vaikka työehtosopimukset tarjoavat usein anteliaammat ehdot.
Lomanmääräytymisvuosi Suomessa on 1.4.–31.3., mikä poikkeaa monissa muissa maissa käytetystä kalenterivuodesta. Tämä lomanmääräytymisvuosi määrittää, kuinka paljon vuosilomaa työntekijät ansaitsevat. Varsinaiset lomat pidetään tyypillisesti seuraavan kesän (touko-syyskuu) tai talven aikana.
Lakisääteisten lomien tyypit
Vuosiloma on ensisijainen loma-oikeus. Työntekijät ansaitsevat 2 päivää kuukaudessa ensimmäisenä työvuotenaan, ja määrä nousee 2,5 päivään kuukaudessa yhden vuoden jälkeen saman työnantajan palveluksessa. Tämä tarkoittaa 24–30 päivää vuodessa.
Sairausloma mahdollistaa työntekijöiden toipumisen sairaudesta palkan säilyessä. Työsopimuslaki oikeuttaa työntekijät täyteen palkkaan sairastumispäivältä sekä seuraavalta yhdeksältä arkipäivältä. Tämän jälkeen Kela maksaa tyypillisesti sairauspäivärahaa.
Vanhempainvapaa Suomessa on maailman anteliaimpien joukossa. Järjestelmä sisältää äitiysvapaan, vanhempainpäivärahapäivät, jotka voidaan jakaa vanhempien kesken, sekä lisävaihtoehtoja lastenhoitovapaalle. Palkallinen vanhempainvapaa voi olla yhteensä yli 14 kuukautta.